Yli vuorien

Viime lauantai olikin pitkä päivä. Kaikki alkoi siitä kun perjantaina kuulin yhdeltä suomalaiselta vaiharilta, että he aikovat jollain porukalla mennä patikoimaan Suwonin lähellä olevien vuorien yli Souliin ja kysyi haluanko lähteä mukaan. Ajattelin, että varmasti olisi kokemisen arvoinen asia, Suomessa kun ei kummoisia vuoria ole :)

Suwon World Cup Stadium, yksi vuoden 2002 jalkapallon MM-kisojen stadioneista.

Matkaan lähdimme seitsemän aikaan aamulla. Meitä oli viisi henkeä, suomalaisen pojan lisäksi hollantilainen ja tsekkiläinen poika ja ranskalainen tyttö. Enemmänkin porukkaa oli kai alun perin lähdössä, mutta ilmeisesti aikainen herätys ei sitten houkutellutkaan ;)

Kävimme kioskissa ostamassa mukaan jotain evästä ja lähdimme kävelemään kaupungin halki kohti paikkaa, josta vaellusreitti alkaisi. Kävelimme tuon järven oikeaa reunaa vastakkaiselle puolelle. Näyttää luonnossa paljon hienommalta kuin valokuvissa. Tähän asti oli ollut ihan helppo taival, tasaista maata vaan. Meitä vastaan tuli ilmoitustaulu, jossa näytettiin eri väreillä missä mikäkin reitti kulkee ja kun täällä asti olimme niin päätimme tottakai ottaa sen, joka menee kaikista korkeimman vuoren huipulle. Reitti alkoi kipuamalla jyrkkiä portaita ylös mäen päälle. Silloin emme vielä tienneet mikä meitä odottaisi myöhemmin.

Alku taittui ihan mukavasti, mikäs tässä kävellessä. Vastaan tuli paljon korealaisia patikoijia. Kulkivat isoissa ryhmissä ja kaikilla oli yllään erivärisiä jostain vaelluskaupasta ostettuja vaatteita ja rinkat selässä.Välillä jouduimme pysähtymään kun reitti haarautui ja piti tietää kumpaan suuntaan lähteä. Kartasta yritimme katsoa oikeaa suuntaa ja korealaisilta kysyä mitä reittiä Souliin. Ymmärsivät suunnilleen mihin olimme menossa ja pääsimme jatkamaan matkaa :D

Mitä pidemmälle matkanteko eteni, sen vaikeammaksi se muuttui. Vähän väliä meidän piti kavuta ylös jyrkkiä portaita. Sitten vähän ajan päästä taas portaita alas ja taas ylös. Kun päiväkin alkoi valjeta ja aurinko lämmittää niin se ei tehnyt patikoinnista yhtään helpompaa, tosin kesällä olisi ollut vielä kuumempi. Näkymät olisivat olleet vielä huikeammat, mutta jälleen kerran Kiinasta tullut savusumu pilasi ne (se pilasi myös näkymät Soulin luokkaretkellä, josta kerron myöhemmin). Uuvuttavalta tuntui katsella vuoren huipulle ja ajatella, että tuonne olisi vielä kavuttava. Niin kuin tuossa yhdessä ylemmässä kuvassa näkyy vuoren päällä tuo torni, sieltä tuo yksi alemmista kuvista on.

Nuo rakennukset olivat jotain Yhdysvaltain armeijan tutka-asemia tai jotain, en minä tiedä :s Nämä ohitettuamme reitti muuttui aina vain haastavammaksi. Välillä ei ollut minkäänlaisia portaita ollenkaan ylös ollenkaan vaan se oli sellaista kivikkoa ja välillä polku oli jostain syystä muuttunut liukkaaksi mudaksi. Helpointa se on näyttää kuvien avulla, vaikka niistä sitä jyrkkyyttä ei tajua samalla tavalla, se pitäisi nähdä itse.

Vihdoin ja viimein pääsimme määränpäähämme eli kaupunkiin, joka laskettiin kuuluvaksi Souliin (ilmeisesti). Kävimme siellä vielä syömässä korealaista ruokaa vastaan tulleessa ruokapaikassa ja tulimme bussilla kotiin.

Tuossa kuvassa näkyy kulkemamme reitti. Matkaan lähdimme 7 aikaan aamulla ja perillä olimme 18.30 eli matkaan kului aikaa noin 11 ja puoli tuntia ja perille päästyämme oli jo pimeä. Onneksi lähdimme liikkeelle aikaisin. Yksi kaveri laski, että matkaa kertyi noin 30 kilometriä ja aamulla mustat uudet lenkkarini olivat aivan hiekkaiset. Eli ei ollutkaan aivan mikään helppo reissu :D Mutta ehdottomasti jotain kokemisen arvoista ja fiilis tuon reissun jälkeen oli aivan mahtava!

-Ari