Ei voi olla totta

Tämä postaus ei ole yksi niistä neljästä mitkä meinasin tänne vielä julkaista, mutta ajattelin että tästä saisi ainakin yhden "ylimääräisen" postauksen aikaiseksi ja olisi ihan ok kirjoittaa :)

Olin menossa aikaisin torstaiaamuna autolla kouluun ja olin ajamassa koulun lähellä sijaitsevalle parkkipaikalle, koululla kun ei ole omaa parkkipaikkaa opiskelijoille. Kauempana on neljän tunnin parkkipaikka ja jos useammin haluaa käydä haukkaamassa happea niin lähempänä on myös kahden tunnin paikkoja. Parkkipaikkaa ei ole mitenkään valaistu, joten aikaisin aamulla siellä oli vielä melko pimeää ja kokemukesta tiedän, että siellä ei ole ikinä montaa autoa. Niinpä lähdin ajamaan parkkipaikan oikeaa reunaa pitkin ja päätin kääntää autoin loivalla käännöksellä helposti suoraan ruutuun. Lähdin kääntämään ja siirsin katseeni ulos vasemmasta ikkunasta ruutuun johon ajan ja enkös vain sillä hetkellä ajanut suoraan päin sellaista parkkipaikan ilmoittavaa liikennemerkkiä.

Ensin en edes tajunnut mitä oli tapahtunut, auto vain yhtäkkiä pysähtyi ja edessä ei näkynyt mitään. Luulin, että joku oli jättänyt parkkipaikalle jotain matalaa romua mitä en ollut pimeällä nähnyt. Ajoin auton toiseen ruutuun ja menin katsomaan millainen jälki tuli. Auton keulassa oli keskellä melkoinen lommo ja puskuri oli lähtenyt molemmista kulmista irti, sen verran kovaa olin siihen osunut. Mietin miten voi olla mahdollista, että parkkipaikalla voi olla pystyssä joku lyhyt tolppa mitä on melkein mahdoton huomata pimeällä. Menin lähemmäs katsomaan tätä "tolppaa" ja silloin tajusin, että olin ajanut päin liikennemerkkiä, joka oli nyt taittuneena maassa 90 asteen kulmassa.

Ei voinut uskoa mitä oli tapahtunut. Yritän aina ajaa varovasti ja niin keskittyneesti kun voi olla ja silti kävi näin! En ollut ikinä tätä ennen edes mitenkään telonut autoani enkä tehnyt mitään suurempia virheitä liikenteessä. Oli pimeää ja en katsonut suoraan eteenpäin niin en ollut merkkiä huomannut. En sillä hetkellä niinkään ajatellut paljonko puskurin korjaus tulisi maksamaan, enemmän mua harmitti, se että olin tehnyt tällaisen virheen huolimattomuuden takia, mitä jos liikennemerkin tilalla olisi ollut joku ihminen...

No, sain myöhemmin selville että pääsen mahdollisesti sittenkin melko halvalla. Autosta ei ollut hajonut mitään, ainoastaan tuo muovipuskuri oli taittunut ja irronnut reunoista. Romuttamolta pystyi tilaamaan jonkun vanhan auton puskurin jollain 25 eurolla. Vein auton isälleni, koska en mä tuolle olisi mitään pystynyt tekemään. Selvisi, että puskurin pystyy ehkä sittenkin kirjaamaan itse. Muovia piti vain kuumentaa ja sen sai taitettua takaisin ja rekisterikilpi piti hakata suoraksi vasaralla. Isä vei auton tuttunsa luokse jolla oli oma korjaamo ja siellä olevilla työkaluilla puskuri laitettiin takaisin tukevasti kiinni. Eli uutta puskuria ei tarvinnut tilata ja selvisin lopulta melko vähällä. Onneksi autokin on jo melko vanha niin noilla naarmuilla ei ole niin väliä. Liikennemerkin kävin nostamassa pystyyn, mutta vähän vinoon se jäi silti. No, ehkä se tästä lähin muistuttaa että en tee tuollaista virhettä enää uudestaan vaikka parempi olisi niin, ettevät ne tulisi näin kantapään kautta. Nyt tuo koko tilanne lähinnä huvittaa, mutta silloin en kyllä naurattanut :)

Mahtava juttu muuten, että jotkut ovat lukeneet edellisen postauksen! (tai ainakin painaneet sieltä alhaalta "Luettu") Voisi luulla, että on ihan pikku juttu vaan, mutta piristi ainakin mua :) Kiitos paljon siitä!

-Ari

Tästä se lähtee!

Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että vuoden päästä tähän aikaa luen muutamaa blogia ja kirjoitan itse jonkinlaista postausta blogiin, en olisi uskonut. Mutta pakko se on todeta, että niin on käynyt.

Tai no, ei musta blogin kirjoittajaksi ole eikä musta sellaista tulekaan :) Pidän lukemisesta ja kommentoinnista enemmän. Monesti postauksia lukiessa mietin, että miltä se niiden kirjoittaminen mahtaa tuntua. Miltä tuntuu keksiä aihe ja lisätä kuvia tekstin sekaan. Miten bloggerissa säädetään erilaisia asetuksia ja millaista on seurata blogin kävijämäärää ja liikenteen lähteitä. Sitten aloin miettimään, että parhaitenhan sen saa selville tottakai itse kokeilemalla.

Mulla on mielessä neljä toisistaan eroavaa aihetta joista ajattelin tehdä postaukset ja siihen ajattelin tämän ehkä jättää (nyt tätä ei kyllä lue kukaan kun sanon noin :D). Mutta tietysti täytyy katsoa tuleeko myöhemmin vastaan jotain uusia ideoita. Mulla itelläni ei vaan oikein aika riitä aktiiviseen blogin kirjoittamiseen enkä tiedä keksisinkö niin usein aiheitakaan. Eikä mua oikein motivoi kirjoittaa nettiin pitkiä tarinoita joita kukaan ei edes lue tai kommentoi. Eihän kenelläkään ole aluksi yhtään lukijaa ellei värvää kavereita lukijoiksi :), mutta olen nähnyt pari blogia joita kirjoittaja oli kirjoittanut aktiivisesti muutaman vuoden ajan eikä kukaan kommentoinut oikeastaan niihin koskaan mitään. Mahtavaa on tottakai että nämä bloggaajat kirjoittavat kirjoittamisen ilosta, mutta itselleni se ei oikein riitä. Mä ajattelin sentään nyt nuo neljä (tai riippuu jaanko yhden useampaan osaan) postausta kuitenkin kirjoittaa, jääväthän ne tänne mulle muistoksi talteen ja jollekin muille jos joku jaksaa niitä joskus myöhemmin lukea. Ehkä tämä myös auttaa mua jollain tavalla  edes vähän kehittymään kirjoittaja, koska olen siinä omasta mielestäni aika kehno. Lukiossakin vaan tuntui niin turhalta kirjoittaa niitä kirjoitelmia äidinkielen kursseilla. Monesti sain kirjoitettua asian puoleen konseptiin ja loput piti vain jaaritella jotain, että sain siitä tarpeeksi pitkän.

Mahtavaa olisi jos joku ehkä joskus jaksaisi lukea jonkun mun kirjoittaman postauksen! Tai jos ei jaksa lukea niin katsoisi kuvat :D Tavoitteena mulla onkin lisätä aina samalla monta valokuvaa! Mitään tietoa ei ole milloin muut postaukset tulevat, en ole niitä ollenkaan vielä aloittanut. Voi mennä kauankin, mutta toivon mukaan joskus :) Blogille piti keksiä joku nimikin. En millään meinannut keksiä mitään järkevää, olkoon nyt tuo sen aikaa jos en keksi jotain parempaa. Taustakuvaksikin olisin halunnut jonkun hienon talvisen revontulimaiseman, mutta en saanut niitä nyt tähän hätään sellaiseen kokoon, että blogger olisi ne hyväksynyt. Täytyy kokeilla joskus uudestaan. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa!

Molemmat kuvat kännykällä itse otettuja.

-Ari