Vaihto-opiskeluun Etelä-Koreaan

Kun tämän blogin marraskuussa tein niin ajattelin, että kirjoitan tänne vain nuo muutamat postaukset ja tämä jää tähän. Silloin en kuitenkaan tiennyt, että mut hyväskyttäisiin vaihto-opiskelijaksi Etelä-Korealaiseen yliopistoon. Olenkin ajatellut, tämä reissu voisi hyvinkin olla sellainen, mistä tähän blogiin voisi kirjoittaa. Missä kävin, mitä tein ja miltä Etelä-Koreassa yleensä näyttää. Musta oli keväällä todella mielenkiintoista lukea muutamaa blogia, joissa joku oli vaihdossa samassa koulussa johon itse olen menossa. Niistä saa niin hyvän kuvan mitä tuleman pitää ja oli todella paljon hyötyä.

Paljon on kulunut niistä tammikuun päivistä kun mietin
pitäisikö lähteä vaihtoon vai ei. Todella kauan olen haaveillut, että olisi ihan mahtavaa päästä käymään jossain todella kaukana kun en ole ikinä Euroopan ulkopuolella käynyt ja vaihto-opiskelu antaisi siihen todella hyvän mahdollisuuden. Välillä olin sitä mieltä, että lähetän hakemuksen, väillä taas päätin että en lähetä, luulin ettei mua kuitenkaan valittaisi eikä musta siihen olisi. Kuitenkin 31.1.2013, viimeisinä hakemuksen lähettämispäivänä, päätin sen hakemuksen lähettää ainoastaan yhdestä syystä: ettei mua myöhemmin harmittaisi etten olisi edes yrittänyt. Yllätys olikin suuri kun helmikuussa sain viestin, Congratulations, your application has been approved! Ilmeisesti mun kurssiarvosanat ja englannin numero olivat sittenkin tarpeeksi hyviä eikä mua parempia hakijoita ollut.

 Meidän koulussa vaihto-opiskelupaikat on jaettu vähän sen mukaan mitä alaa opiskelee, en ole ihan varma että millä perusteilla ne ovat sen tehneet. Minulla ei esimerkiksi ollut mahdollisuutta hakea USAan tai Australiaan, jotka olisivat mua vielä enemmän kiinnostaneet. Jos halusi kauas oli mulla tarjolla paria poikkeusta lukuun ottamatta vain Aasian maita. Euroopan maat eivät mua vaihdon kannalta kiinnostaneet, niihin kun periaatteessa voi lähteä käymään milloin vaan. Kaikista vaihtoehdoista Etelä-Korea oli mielestäni kaikista kiinnostavin ja sen laitoinkin ykkösvaihtoehdoksi, kakkosena oli Thaimaa ja kolmantena Singapore. Korean elintaso on aika korkea ja se on muutenkin aika tunnettu ja kehittynyt maa, joten ajattelin sen olevan paras vaihtoehto ja se on kyllä sellainen paikka missä ehkä kovinkaan moni suomalainen ei ole käynyt kun vertaa esim. Thaimaahan.

Kampusalue

Koulu johon olen menossa on Ajou University. Se sijaitsee Suwonissa, kaupungissa joka on 30 kilometriä Soulista etelään. Se on oma kaupunkinsa, mutta kuuluu käytännössä Soulin suurkaupunkialueeseen. Soulin metropolialueen väkiluku on noin 23 miljoonaa, vähän eri meininki kuin Suomessa :) Paljon olen kuvia ja videoita kaupungista katsellut ja ei malttaisi odottaa, että pääsee näkemään ne paikat omin silmin. Google-auto ei ole kaupungin katuja kierrellyt muuta kuin ihan keskustasta, mutta korealaisilla on siitä oma versio Naver. Sai tavattoman hyvän kuvan kampusalueesta kun tuolla tutki, melkeimpä voisi oppia jo liikkumaan siellä :)

Soul

Vaikka aluksi epäilinkin vaihtoon lähemistä niin olen kuitenkin muuttanut täysin mieleni ja olen todella mielelläni sinne lähdössä! Harvemmin sitä kuitenkaan annetaan näin hyvää mahdollisuutta nähdä maailmaa ja kansainvälistyä. Toivottavasti ehdin Koreassa olon aikana kirjoittaa jotain tekemisiä tänne eikä tämä jää ihan flopiksi, enköhän kuitenkin edes jotain saa aikaiseksi. Tämä on kuitenkin niin hyvä mahdollisuus dokumentoida tuo reissu ja kiva lukea ja katsella kuvia jälkeenpäin. Lennot olen jo varannut. 24. helmikuuta on lähtö ja takaisin Suomeen tulen sopivasti juhannusta viettämään 21. kesäkuuta. Enää ei tarvitse kauaa lähtöä odottaa!

Kuvat: Wikipedia Commons

-Ari

Formula ja karting

Vähän aikaa mietin onko tästä aiheesta mitään järkeä kirjoittaa postausta, ei tällaista kukaan kuitenkaan jaksa lukea. Aheestahan voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta tämän postauksen päätin yrittää kirjoittaa siltä kannalta, että tämän pystyisi lukemaan vaikkei aiheesta mitään tietäisikään (tai kiinnostaisi). Jotain ajatuksia, tuli kuitenkin mieleen niin sen takia päätin yleensä tästä tehdä postauksen ja saan aiheen pois alta.

Olen tykännyt katsella Formula 1 kisoja telkkarista. Seuraamaan aloin vuonna 2005, mutta en silloin tai pari vuotta sen jälkeenkään ihan kaikkia kisoja katsonut, katsoin netistä tulokset jälkeenpäin. Ärsytti suunnattomasti kun suorat lähetykset siirrettiin maksukanavalle vuonna 2007. Silloin katsoin kisoja netistä englanninkielisellä selostuksella. Mielestäni kun ei ole mitään järkeä tilata jotain maksukanavia yhden ohjelman takia, kun en sieltä kuitenkaan mitään muuta olisi ehtinyt katsoa (ei sieltä kyllä mitään kiinnostavaa tullutkaan) ja niitä lyhennettyjä kisakoosteita ei jaksa ollenkaan. Nykyään olen ostanut aina katseluoikeuden MTV Katsomoon. Sieltä näkee noin 50 eurolla kaikki kisat ja ne pystyy katsomaan myös jälkeenpäin jos on jossain muualla (monesti olen ollut).

Ymmärrän todella hyvin sellaisia ihmisiä joita ei mikään moottoriurheilu kiinnosta. Monesti olen itsekin miettinyt miksi ihmeessä tätä lajia seuraan. On joitain kisoja joissa vain odotan, että se loppuu jotta pääsen tekemään jotain muuta. En seuraa mitään muuta moottoriurheilua enkä tuskin seuraisi tätäkään jollei mukana olisi suomalaisia. Aika paljon se vaikuttaa kiinnostukseen, että miten Kimi Räikkönen ja Valtteri Bottas siellä pärjäävät. Ihan hyvältä kuitenkin tällä hetkellä näyttää. Oudolta kuitenkin tuntuisi, jos nyt ei seuraisi enää ollenkaan. Ehkä se on se hyvien kisojen odotus mikä saa aina katsomaan seuraavan. Joskus tapahtumien määrää ei voi kun ihmetellä jälkeenpäin, varsinkin silloin kun sataa vettä. Sellaisia kisoja kaikki aina odottavat ja ne ovat yleensä myös niitä kaikista jännittävimpiä. Kun kovat vauhdit ovat kyseessä niin ulosajot ovat myös yleensä aika näyttäviä. Onneksi turvallisuuteen panostetaan nykyään todella paljon niin noista selvitään monesti vain säikähdyksellä. Mikään ihan tosifani en kuitenkaan ole, ihan huvikseni näitä katselen ja seuraan kyllä muutakin urheilua, kuten jääkiekkoa. Pettyy aina vaan pahemmin jos ottaa liian tosissaan :)

Aiheesta toiseen. Monesti autolla ajaessani olen miettinyt miltä tuntuisi jos saisi oikeasti kokeilla ajaa niin kovaa kuin pääsisi. En siis todellakaan ole ikinä näin tehnyt. Kunnioitan liikennesääntöjä ja ajan aina nopeusrajoitusten mukaan, mutta ajatuksilleni kun en oikein voi mitään :) 

Onneksi on olemassa mikroautot, joilla tätä "täysillä" ajamista pääsee testaamaan. Joitain kertoja olen käynyt kavereiden kanssa ajamassa ja on se vaan niin mahtavaa! Pääsee oikeasti kokeilemaan kuinka kovaa pystyy ja uskaltaa ajaa ja aikoja voi verrata kavereiden kanssa jälkeenpäin. Ja pääsee siellä radallakin ajamaan kavereita vastaan ihan vastakkain.  Jonkinlaista vauhdin tunnettakin on mukana vaikka kyseessä onkin "vain" mikroauto. Kävimme kerran viime kesänä sateellakin ajamassa ja se tuntui aika hurjalta :D Ehdottomasti suosittelen kartingin kokeilua kyllä ihan jokaiselle! :)

-Ari